Itsestään. (vol 2) Selvää.

Jatkan villiä yhden naisen vaahtokarkkisodankäyntiä kyynisyyttä vastaan jakamalla jälleen merkittävän itsestäänselvyysoivalluksen.

Ole oma itsesi

Omana itsenään oleminen ei ole helppoa. Siihen on muutamia syitä.

1. Oma itse ei ole staattinen tila, johon synnytään ja jossa kuollaan, vaan muuttuva kokonaisuus. Siis: jos koet olevasi tänään jotain, mitä et eilen ollut, ei se ole millään lailla valheellinen olotila. Newsflash: ihmiset muuttuvat. Muutoksiin vaikuttavat esimerkiksi ympäristö, biologia, muut ihmiset ja omat päätökset (jos vaikka päättää ryhtyä positiiviseksi, toim. huom.).

*Välttelin kovia rasvoja. Halusin luokanopettajaksi. Tykkäsin sisäfilepihvistä. Säästin kaikkea varmuuden vuoksi. Kävin kuntosalilla. Tein tosi paljon töitä opintojen ohella. Olin mustasukkainen. Tein asiat varman päälle. Tiesin hoitavani lapsen (tai lapset) kotona ainakin 3-vuotiaaksi. Vähättelin kaikkea, mitä tein.

^Syön päivittäin voita ja kookosöljyä. Olen vaihtanut alaa. Syön etupäässä kasviksia. Vähennän tavaraa systemaattisesti. Liikun kotona, ulkona tai koulussa. Teen töitä hyvin satunnaisesti jos lainkaan. Luotan. Annan mennä. Ainoa lapsi meni päiväkotiin ennen kuin täytti kaksi. Luotan siihen, mitä teen.

Nämä ovat aika pieniä ja pinnallisen oloisia asioita, mutta näistä pikkujutuista syntyy se, kuka olen ja millaisena maailmalle näyttäydyn. Ennen näytin söpöltä neuroottiselta suorittajablondilta. Nyt näytän neuroottiselta. Hehhe, mutta tosiaan, on jännittävää kuinka tiukasti ihmiset pitävät kiinni siitä, millaisiksi ovat itsensä joskus muovanneet. Joskus, kun olen kaikella rakkaudella vitsaillut ystävälle hänessä tapahtuneista muutoksista, olen saanut vastaukseksi vähän hermostuneen "Ei kun minä olen tällainen ja tämä asia ei muuta sitä miksikään." Elämme jatkuvassa muutoksessa. On kivempaa hyväksyä se kuin pitää kiinni siitä minästä, jonka on määritellyt teini-ikäisenä.

2. Oma itse ei ole ristiriidaton brändi. On sillä tavalla, että elämän eri roolit eivät yksinkertaisesti aina istu toisiinsa. Tämän hyväksyminen on helpottanut minua. Olen uniikki juuri siksi, etten istu yhtään mihinkään muottiin, enkä edes yritä. Se saattaa hämmentää ihmisiä, mutta todellisuudessa mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin ristiriidat. Minä määritän itseäni muun muassa seuraavilla määreillä ja rikon niitä surutta.

*Minä, taideopiskelija - brändiin istuu huonosti
-se, että juoksen koulusta kotiin pesemään kestovaippoja ja tekemään ruokaa perheelle
-se, että rakastan iskelmämusiikkia

*Minä, äiti - brändiin istuu huonosti
-se, että olen kuitenkin koulussa enemmän kuin olisi ihan pakko (kun oli niin kiinnostava projekti)
-se, että olen usein vapaa-ajalla jossain (koulutuksessa, kokouksessa, juhlassa) sen sijaan, että olisin kotona

*Minä, kristitty - brändiin istuu huonosti
-se, että en käyn tosi harvoin kirkossa
-se, että en ole kovinkaan hetero

*Minä, tasapainoinen ja positiivinen ihminen - brändiin istuu huonosti
-se, että panikoin minimaalisen pienistä jutuista maksimaalisella volyymilla lähes ilman syytä
-se, että esitän melko säännöllisesti aamuisen marttyyrinäytelmän tulevan päivän haasteiden ylitsepääsemättömyydestä ja oman väsymykseni määrästä

Kun olen lakkanut pelkäämästä, etten sovi johonkin lokeroon, olen huomannut, että lokeroihin on tullut yllättävästi tilaa olla olematta brändin mukainen.

Olen sellainen kuin olen ja pidätän oikeudet muutoksiin.