Joka kerta, kun joku uskonnollinen yhteisö, ääriliike tai lahko lausuu julkisesti jotain tyhmää, repäisee massa vastalauseeksi itsensä eroon kirkosta. Huolimatta siitä, etteivät evankelis-luterilaisen kirkon edustajat oikeasti sano juurikaan mitään, minkä takia erota kirkosta.
Vaikka osa ääriliikkeistä toimiikin kirkon sisällä, eivät ääriliikkeiden edustajat puolestaan sitoudu mielipiteissään ja sydämissään virallisen kirkon näkemyksiin, koska se ”ei sano mitään”.
Ja kun sitten kirkon viralliset edustajat sanoutuvat muutaman päivän viiveellä irti ääriliikkeiden näkemyksistä, näyttää se eleenä kivalta, mutta jää siinä vaiheessa vähän valjuksi paikkailuksi.
Mutta tosiaan, onneksi voidaan erota kirkosta! Haaveilen toisinaan siitä, että voisin näpytellä eroakirkosta.fi-kaavakkeen. Ehkä tuntuisi huojentavalta, kun itseeni ei liittyisi edes välillisesti huonoja mielipiteitä ja voisin paheksua ”kirkon” typeryyttä rauhassa. Paitsi että hyödyttäisikö se itseäni sittenkään, saanhan paheksua omasta mielestäni huonoja mielipiteitä kirkkoon kuuluvanakin. Lisäksi olisin liian tietoinen siitä, että haukkuisin väärää puuta.
On selvää, että kirkosta eroavat ihmiset, jotka eivät koe kirkon sanomaa millään tavalla itselleen läheiseksi. Eikä kirkkoon kuuluminen ole uskon edellytys. Itse haluan kannattaa kaikkea sitä näkymätöntä työtä, mitä kirkossa tehdään. Niin kuin hyvien uutisten laita usein on, kukaan ei kerro siitä, että jonkun maailma on taas tänä päivänä pelastettu. Enkä puhu tässä nyt taivaaseen pääsemisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti